Kuinka ilmankosteutta voi mitata?
Ilmankosteus on vesihöyryn määrä ilmassa tietyssä lämpötilassa. Suhteellinen ilmankosteus on verranto ko. lämpötilassa ilman sisältämästä kosteudesta ja sen maksimaalisesta määrästä.
Lämpimän ilman maksimi kosteuden määrä on korkeampi kuin kylmän ilman. Tällöin lämpötilan lasku nostaa suhteellisen kosteuden mitattua arvoa. Kesällä ulkoilman suhteellinen kosteus on luokkaa 50-60% Rh ja talvella 80-90% Rh. Ulkoilman lämmitystarve sisälle tuodusta korvausilmasta laskee sen suhteellisen kosteuden lämmityskaudella. On tavallista, että pakkaskaudella sisäilmankosteus on 10% Rh.
Ilmankosteutta ei ole helppo aistia, mutta jos yksikin alhaisen ilmankosteuden ilmiöstä tulee havaittua, on ilmankosteutta syytä tarkastella. Ilmankosteutta mitataan hygrometrillä. Hiushygrometri on mekaaninen suhteellisen kosteudenmittari, joka on kalibroitava säännöllisesti. Sähköiset kosteusmittarit ovat tyypillisesti vakaampia.
Suomessa ei ole olemassa raja-arvoja ilmansuhteelliselle kosteudelle. Jotta ongelmilta vältyttäisiin tulisi ilman suhteellisen kosteuden olla työpaikoilla sisätiloissa välillä 25-55% Rh. Talvella alhaisempi kuin kesällä. Usein optimaalinen ilmankosteus tuotantotiloissa on 35-50% Rh.